keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Neulekuvauksesta

Tässä vielä lisää kuvia edellisen kirjoitukseni neulepaidasta. Ohjeena siis oli Veera Välimäen Stay the same ja kuvaajana ystäväni Pauliina. Neuleblogin pitämisessä on ainakin minulle haasteellisinta hyvien kuvien saaminen blogiin asti. Kirjoittaminen on minulle melko vaivatonta ja neulominen vielä vaivattomampaa. Blogiin asti päätyy vain osa neuleista ja osa niistäkin vasta kauan valmistumisensa jälkeen. 

Suurimpana haasteenani blogitekstien saattamisessa julkaisukelpoiseksi onkin siis kuvien tuottaminen. Ensimmäiset neulekuvani ovat olleet aikamoisia räpellyksiä - pimeitä, epätarkkoja ja sävyltään epämääräisen kellertäviä. En nyt vieläkään sanoisi itse ottamiani kuvia mitenkään täydellisiksi neulekuviksi, mutta onhan ne nyt jo huomattavasti parempia kuin esim. ekat Ravelryyn lataamani! Niistä ensimmäisistä kuvista tuli lähinnä mieleen Leijonanmetsästys-laulu... jotain pehmoista, jotain karvaista...(sukat!). Kuvien ottamisen jälkeen seuraavana haasteena onkin sitten kuvien saaminen kameralta koneelle asti, kevyt käsittely ja blogiin lataaminen. Käsittelen yleensä kuvani rajaamalla, valovoimaa ja kontrastia kevyesti lisäämällä ja värisävyjä paremmin todellisuutta vastaavaksi säätämällä. En tiedä onko nuo termit nyt ihan oikein kun en ole tässä kuvaushommassa kovinkaan pro, mutta eiköhän asia kuitenkin tule selville.

Neulekuvauksessa tietysti oman haasteensa tuo kuvien ottaminen kohteista, jotka usein on kuvaajan itsensä päällä. Näissä Pauliinan ottamissa ja viimeistelemissä paidan kuvissa sen sijaan näkyy esimerkiksi mun molemmat kädet ja isompi tausta, mikä itse otetuissa kuvissa on aika mahdoton saada esille. Ellei tietty käytä jalustaa ja etälaukaisinta tai jotain muuta vähän ammattimaisempaa. Tällainen amatööribloggaaja käyttää siis apuna lähinnä pitkiä käsiä, siippaa ja muita lähipiiristä uhriksi joutuvia kohteita kuten kavereita.













Tällä hetkellä suurin osa neulekuvistani on otettu Sonyn Cybershot DSC-RX100 -kompaktikameralla, jonka ostin muutama vuosi sitten. Halusin kameran, jossa olisi hyvä valovoima ja muutama helppo säätöominaisuus. Kameran piti myös olla pokkarikokoa. Meillä perheestä löytyy Canonin järkkäri, mutta mun käyttöön se on kyllä liian rohjo, kaikella rakkaudella. Oon ollut kyllä omaan pikkukameraani tosi tyytyväinen.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Staying sane

Mulle neulominen on ennen kaikkea rentoutumista. On terapeuttista näpertää ja näpertää ilman mitään kiirettä ja lopulta iloita valmiista lämmittävästä tai muuten ilostuttavasta tuotoksesta. Minä en yleensä ota paineita siitä valmistuuko mun tekeleet joskus vai ei. On vaan kivaa tehdä.


Stay the sane
Ohje: Stay the same, Veera Välimäki
Langat: The Uncommon Thread, Uncommon Everyday, keltainen
Schoeller & Stahl, Fortissima
Puikot: 3 ja 3,5mm
Napit on vanhoista housuista

Neulon aika paljon ja tykkään neuloa yksitoikkoisiakin neuleita. Tämä paita valmistui jotenkin yllättävän nopeasti. Langat ja malli inspiroi molemmat ja valmista tuli puolivahingossa. 




Aloitin neulomisen M-koon ohjeella, mutta raglan-lisäysten loppupuolella alkoi näyttää siltä, että paidasta tulisi liian iso ämmänä. Vaihdoin siis muutamalla silmukkamerkin siirrolla ja pienellä säädöllä lennosta S-kokoon suunnilleen tuossa kainaloiden kohdalla. Hihoista tein vähän ylipitkät ihan tarkoituksella. 


Kuvat tästä paidasta otettiin tällä kertaa kyläilyreissulla kaverin luona. Lapsuudenystäväni Pauliina on monipuolinen käsillä tekijä ja taitava kuvaaja. Hän bloggaa neuleista, virkkuista, saippuoista ja perheensä arjesta ja juhlasta osoitteessa pauliinapuuhaa.blogspot.fi. Ihanaa, että on ympärillä ihmisiä, jotka on tuntenut jo yli 25 vuoden ajan ja vieläkin ollaan ystäviä. Pauliinalle iso kiitos näistä kuvista! Me muuten napsittiin aika paljon kuvia ja ajattelin julkaista niitä tänne lisää vielä lähiaikoina.



perjantai 4. marraskuuta 2016

Viajante

Ihastuin joskus kauan kauan sitten Ravelryssa Martina Behmin isoon vinoon huiviin ja päätin sitten tehdä itsellenikin sellaisen. Isohan tämä mun versio ei ole, mutta sitäkin vinompi sitten!


Ohje: Viajante, Martina Behm
Lanka: Austermann Step Classic, pinkki
Regia 4-fädig, tumma ruskea
Puikot: 3 ja 3,5 mm


Melkoisen jyrkästä vinoudesta huolimatta tätä huivia on jo paljon pidetty. Tykkään pukiessa napata kiinni tuosta pitkästä suirusta ja kiskon sen ihan huoletta takin hihaan. Sillä tavalla huivi pysyy nätisti paikallaan takin pukemisesta huolimatta ja lämmittää hartioita mukavasti.


Takin sisällä tämä mun versio toimii kyllä oikein hyvin noinkin, että tuon suirun kietaisee kaulan ympärille. Ei tarvitse edes sen kummemmin asetella ja mahtuu kuitenkin takkikin vielä kiinni.


Mielenkiintoista tässä mallissa oli sen aloitustapa. Ensin tehtiin ainaoikealla kaulan ympäri asti ylettyvä kolmio, joka sitten yhdistettiin suljetuksi neuleeksi. Yhdistämisen jälkeen aloitettiin sileä neule, lisäykset ja kavennukset. Lisäyksiä tehtiin useammin kuin kavennuksia, millä saatiin aikaiseksi tuo suiru. Suiru on muuten tästä lähtien tuollaisen pitkän, roikkuvan ja kapenevan huivinosan virallinen nimi. Lopuksi vielä helppoa reikäneuletta ja valmista. 


Työkaverini ihastui huiviini ja tein lopulta toisenkin samanlaisen. Värinä oli siinä versiossa harmaa ja kokoa oli enemmän kuin tässä. Myös kavennukset tein harvemmin, jolloin tuloksena oli hillitymmin vinoutuva, vähän enemmän ponchomainen huivi. Vinkkiä kavennustahtiin otin tästä Viajanten versiosta.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Autenttista

Ilmat viileni, nojatuoli siirtyi lähemmäs takkaa ja puikoilta putosi iso huivi. Tai oikeastaan huivi putosi jo ajat sitten, mutta pingotus odotti tekijäänsä aika kauan. Pingotuksessa tapahtui taas ihmeitä ja huivin leveimmällä reunalla on nyt lopulta mittaa yli kaksi metriä.


Halligarth
Ohje: Halligarth, Gudrun Johnston
Lanka: Maavillane
Puikot


Ihastuin tämän mallin yksinkertaiseen ja selkeään pitsiin, jota reunustaa kahdelta sivulta yhtä yksinkertainen ja selkeä reunapitsi. Huivin teko aloitetaan tuosta kolmion kärjestä ja siitä jatketaan leventäen niskaan asti. Lopuksi neulotaan reunapitsi reunaa myöten edeten.


Lanka lähti mukaan Karnaluksista Tallinnasta muutama vuosi sitten minilomalta. Mukavan rouheaa ja erityisen aidon tuntuista villaista lankaa. Välillä mukana taisi olla joitain heiniä ja kutterinpuruja, mutta ne vain lisäsi sitä autenttista fiilistä. Tässä huivissa on mun mielestä sellaista jotenkin vanhanaikaista oloa, mitä lankavalinta vielä ennestään korostaa. Tuli ihan mieleen BBCn tuottama historiallinen höpösarja Candlefordin postineiti ja kaikki siinä näkyvät hartiahuivit. Tykkään kovasti!


Kun otin huivin pois pingottumasta pienen avustajani kanssa, huivi näytti jotenkin liiankin valtavalta. Miten tuota nyt sitten oikein käyttää? Päällä huivi kuitenkin myttääntyy mukavasti ja saa ihan inhimillisen kokoluokan. Toimii myös nätisti villatakin sijaisena. Tervetuloa kylymät kelit!


perjantai 21. lokakuuta 2016

Mis medias

Nämä sukat sai alkunsa Espanjan lämpimissä illoissa. Olin meidän silloin kolme kuukautta vanhan vauvan ja sukulaisten kanssa lomailemassa veljeni luona. Muut kierteli kyliä illat ja minä valvoin vauvan unta asunnon parvekkeelta kutimet kädessä. Ja olin todella tyytyväinen juuri niin. 


Ohje: Haleakala, Cookie A
Lanka: Malabrigo Yarn, Sock
Puikot: 2,25 mm sukan suulla, 2,5 mm muuten
Koko: M, 38


Muistan alun jälkeen vähän epäröineeni tuon pitsineulekuvion kanssa. Se ei vaan jostain syystä näyttänyt kivalta ja olin jo vähällä purkaa koko homman. Ja paremmaltahan se näyttikin kun työn käänsi oikein päin! Harva neule se nyt nurjalta puolelta kovinkaan nätti on... Tuossa vaiheessa poika heräili keskimäärin 10 kertaa yössä, joten pistetään sen piikkiin.



Ohjeessa oli sukan teräosaan kaksi mallivaihtoehtoa. Olisi joko voinut jatkaa samalla pitsineuleella varpaisiin asti tai sitten valita tuon, mun silmääni aika paljonkin miellyttävän, kiilavaihtoehdon. Näihin sukkiin oon kyllä joka tavalla tyytyväinen, sillä malli, lankavalinta ja neulontakokemus oli kaikki tosi onnistuneita. Langan väri, terracotta, sopi sekin hyvin etelän lämpöön.


Puhelimen syövereistä löytyi vielä reissulta kuva, joka tiivistää aika tarkasti näiden sukkien tarinan. Suklaan sisällä on sitten dulce de lecheä, argentiinalaista kinuskimaista herkkua. Sukkien nimikin, Las medias, tulee Argentiinasta. Sikäläisessä espanjan murteessa sukat kun nähdään puolikkaina!


tiistai 28. kesäkuuta 2016

Pinkit kesäsukat - Tour de sock etappi 2


Tour de sockin toinen etappi valmiina! Ei siis tourille kertynyt pisteitä tästäkään, sillä en ehtinyt saada valmiiksi tourin antaman ajan sisällä. Jokaiselle sukkaparille on aikaa noin kymmenen päivän verran. Minä neulon lähinnä iltamyöhällä kun napero on nukkumassa, eikä siihen montaa tuntia mahdu ennen kuin itsekkin sippaan. Katotaan onnistunko luovimaan koko tourin läpi ilman pisteen pistettä!


Tykkään yleensä nykertää tällaisia tarkan kuvion sukkia. Tällä kertaa kyllä tuntui hetkittäin jopa vähän työläältä kun aika oli rajattu ja mulla ainakin tuollaiseen nykertämiseen menee aika paljon enemmän aikaa kuin ihan perussukkiin.
Ohje: I remembered it again,  Heidi Nick
Lanka: Austermann Step Classic
Puikot: 2,5 mm pyöröt, resorit taas 2,25 mm
Koko: S, 38


Yksi syyni osallistua Tour de Sockille oli oppia uusia tekniikoita. Tuo kantapää oli tässä mallissa minulle ihan uusi. Kantapää muodostettiin silmukoita lisäämällä ennen kannan kääntymistä ja niitä taas pois kaventamalla käännöksen jälkeen. Tykkäsin kyllä kun ei ollut ollenkaan tarvetta poimia silmukoita kantalapun reunasta, mutta lopputuloksesta tuli vähän turhan rintava mun jalkaan. Kiva kokeilu siis, mutta enpä taida ottaa tavaksi. 


Näistä tuli muuten ihan älyttömän joustavat! Oon aikaisemminkin tehnyt Stepistä vastaavanlaiset sukat, mutta en kyllä muista niissä olleen tuollaista joustoa. Ehkä Austermann on muuttanut lankaa vuosien saatossa. Pinkki olli myös näihin sukkiin ihan hauska väri. Ainoana miinuksena tuossa värissä oli ainakin tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyvä valkoiseen taittava vivahde. En oikein tiedä edes mistä se lankaan tulee. Onko kiiltoa, värjäyksen syvyyden puutetta vaiko jotain ihme karvahöttöä tuossa sukan pinnalla? Langassa on 25 % polyamidia vahvikkeena, joten veikkaisin sen tuovan ainakin kiiltoa ja karvahöttöä, joista ehkä tuloksena tuo valkoisuus. No, tiedäpä tuota.

Tuli kuitenkin oikein mukiinmenevät kesäsukat.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Tour de Sock - Stage 1

Onpa aikaa kulunut. Ei kai tässä muutakaan voi todeta muutaman vuoden blogitauon jälkeen! No, neulominen on kuitenkin jatkunut aivan yhtä maanisena kuin ennenkin. Helmikuussa 2015 meille syntyi pieni mies ja samassa syssyssä paljon pieniä neuleita. Odotusaikana syntyi isompiakin neuleita ja nyt taas elämän tasaannuttua neuleita pukkaa puikoille ja puikoilta tasaista tahtia.

Tänä vuonna innostuin lähtemään mukaan Tour de Sock -neulontakisaan. Tourin aikana osallistujat neulovat kuusi paria sukkia niin nopeasti kuin kädet käyvät ja nopeimmat palkitaan. Meikäläisen olemattomalla kilpailuvietillä menestystä en tule kisassa keräämään, mutta urheiluhenki on kuitenkin kohdallaan täälläkin! Suurin syyni osallistua kisaan olivatkin kisan tuoma haaste neulojalle, uudet mielenkiintoiset sukkaohjeet ja Lääkärit yli rajojen -järjestölle kohdistuva kisan tuotto. 

Tourin ensimmäisenä ohjeena olivat Adrienne Fongin kauniit pitsineulesukat Twists & Turns, jotka on suunniteltu fingering-paksuiselle ohuelle sukkalangalle. Jokaisen sukkaparin tekoon on kisassa aikaa noin 10 päivän verran. Sain sukkani valmiiksi 18 tuntia ennen ensimmäisen osan kisa-ajan loppua. Tässäpä nämä.


Ohje: Twists & Turns Adrienne Fongilta
Lanka: Fingering -paksuista tuntematonta lankaa, 75 % villaa, 25 % bambua
Puikot: resorissa 2,25mm, muuten 2,5 mm

Tein sukat ohjeet koon M pohjalta. Tour de Sock -kisassa ei saa tehdä sukkiin muokkauksia, jotta kisa pysyisi tasapuolisena kaikille. No, minähän tietenkin tein, joten kisakelpoisia näistä sukista ei saa. Joku kilpailuviettisempi olisi ehkä tehnyt sukat muokkailematta ja kerännyt ensimmäiset pisteet kisassa, mutta minä halusin mieluummin tehdä sukat saajalleen sopiviksi heti kerralla. Ohjeen ja kisan vaatimusten mukaan näistä olisi nimittäin tullut saajalleen liian isot. Jätin pois ohjeen mukaiset sileän neuleen kierrokset sukan kärjestä kuvion jälkeen ja tein kärjen kavennukset nopeammalla tahdilla kuin ohjeessa. Sukat eivät nyt siis ole kisakelpoiset, mutta muuten oikein hyvät!